Joillakin Suomen kansalaisilla on kaksoiskansalaisuus. Se tarkoittaa sitä, että heillä on esimerkiksi myös Ruotsin tai jonkun muun maan kansalaisuus.
Kaksoiskansalaisuus on mielenkiintoinen asia, koska melko monta kertaa ihmisen identiteetti määräytyy sen mukaan, missä maassa ihminen on varttunut. Meillä suomalaisilla sanotaan olevan taipumusta melankoliaan siinä missä yhdysvaltalainen taas on hyvin tiedostava, mihin pystyy ja kuinka suurta kaikki on Pohjois-Amerikassa.
Olkoonpa ihminen mitä kansalaisuutta tahansa tai omatkoon kuinka monen maan kansalaisuuden tahansa, ihmisen on mahdollista omata myös tärkeimmän kuningaskunnan kansalaisuus. Tärkein kuningaskunta on tottakai Taivaan valtakunta.
Tämä vie ajatuksen hengelliseen suuntaan ja sitä kun pohtii, joutuu väistämättä sen tosiasian eteen, että lihallinen kansalaisuutemme, eli lihan mieli saa aikaan paljon pahaa. Raamattu sanoo roomalaiskirjeen 8:5-7 seuraavasti:
5. Niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. 6. Lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha. 7. Lihan mieli on näet vihollisuutta Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu eikä voikaan alistua Jumalan lain alle.
Melko selvästi sanottu, mitä liha saa aikaan. Liha on siis sitä, mikä meissä kaikissa vaikuttaa huolimatta siitä, onko ihminen uskossa vai ei. Uskovan ihmisen lihan pitäisi toki olla Hengellä kuoletettu, mutta silti liha vaikuttaa meissä jokaisessa.
Roomalaiskirjeen 7. luku avaa asiaa hivenen lisää. Jakeesta 14 alkaa sellainen kokonaisuus, missä käsitellään ihmisen elämän lihan puolen identiteettiä. Tuo identiteetti on se, mikä saa aikaan mm. kateutta, katkeruutta, pahansuopaisuutta ja paljon muuta. Tästä Paavali kirjoittaa jakeissa 18-19:
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla tosin on, mutta hyvää en pysty saamaan aikaan. 19. Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä toteutan. 20. Jos siis teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse vaan synti, joka minussa asuu.
Ja jatkaa jakeissa 21-25:
21. Huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon tehdä hyvää, sen lain, että paha pysyy minussa.
22. Sisäisen ihmiseni puolesta hyväksyn iloiten Jumalan lain, 23. mutta jäsenissäni näen toisen lain. Se sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua vangittuna synnin lakiin, joka on minun jäsenissäni. 24. Minä kurja ihminen! Kuka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tällaisena palvelen mielellä Jumalan lakia mutta lihalla synnin lakia.
Näissä edellämainituissa Raamatun kohdissa tulee selvästi esille kahden identiteetin erilaisuuden lihallisesta lähtökohdasta.
Kun käännämme katseen hengelliselle puolelle asia kääntyy täysin päälaelleen. Roomalaiskirjeen 8. luku alkujakeissa sanoo seuraavasti:
1. Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, 2. sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
3. Mikä laille oli mahdotonta, koska se lihan vuoksi oli heikko, sen teki Jumala. Hän lähetti oman Poikansa syntisen lihan hahmossa ja synnin tähden ja tuomitsi synnin lihassa, 4. jotta lain vanhurskauden vaatimus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan vaan Hengen mukaan.
Mitä voisi tarkoittaa tuo ”jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat”?
Se tarkoittaa ehdottomasti niitä ihmisiä, jotka ovat antaneet elämänsä Jeesukselle Kristukselle ja tulleet uskoon, siis uudestisyntyneet.
Jakeet 9-10 tätä roomalaiskirjeen 8. lukua kertovat uudestisyntyneestä ihmisestä seuraavasti:
9. Te ette kuitenkaan ole lihan vallassa vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. 10. Jos taas Kristus on teissä, ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elävä vanhurskauden tähden.
Uskovalla ihmisellä on siis jo hänen sisimmässään vaikuttamassa Jumalan Pyhä Henki sen kautta, että Jeesus on saanut verellään puhdistaa ihmisen kaikesta synnistä. Tämä on täysin kiistämätöntä, kun puhutaan uudestisyntymisen teologiasta.
Uskovassa ihmisessä siis vaikuttaa kaksi identiteettiä. Uskova on kahden maan kansalainen, kuten tunnetut lauluntekijätkin sen kertovat. Ensimmäinen näistä on se identiteetti, mikä vaikuttaa poikkeuksetta jokaisessa ihmisessä. Sen perusta voisi oikeastaan olla lausahdus ”minä tahdon”.
Uskovan toinen identiteetti ja kansalaisuus sen sijaan on täysin ensimmäisen identiteetin ja kansalaisuuden vastakohta. Se saa alkunsa persoonasta nimeltä Jeesus Kristus. Hänen sovitustyönsä Golgatan keskimmäisellä ristillä antaa meillekin mahdollisuuden tulla osaksi Taivaallista identiteettiä ja kansalaisuutta.
Taivaallinen kansalaisuus ihmisessä tulisi näkyä ulospäin siten, että ihminen, joka on tullut tästä osalliseksi toimii lähettäjänsä tavoin. Lähettäjä lähetti ihmiset valtakunnan lähettiläiksi. Tuo lähettilään tehtävä on äärimmäisen tärkeä ja kallisarvoinen.
Uskoon tullut ihminen elää Taivaallisen identiteettinsä mukaan täysin muista lähtökohdista käsin kuin ihminen, joka ei ole vielä kohdannut Vapahtajaa ja Pelastajaa, eli Jeesusta Kristusta.
Haluan siis sinua lukijani muistuttaa, että eräänä päivänä jokaiselle meille tarjotaan mahdollisuutta tulla osallisiksi Taivaallista valtakuntaa. Ihmisen tulee itse päättää, haluaako tämä tulla osalliseksi iankaikkisen elämän valtakuntaa vai ei.
Tämä valinnanmahdollisuus on sinullakin. Älä anna tuon mahdollisuuden mennä ohitsesi, vaan tarraudu kaikin voimin Taivaallisen valtakunnan kansalaisuuteen, koska sitä et saa muutoin kuin uskomalla Jeesukseen Kristukseen.
Joh 14:6 sanoo: Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.
Sinua siunaten,
Tuomas Vuorinen